Kaikki saavat tulla

Julkaistu 17.11.2022

Kirkko kutsuu mukaan kaikkia ihmisiä. Kirkossa on aina ymmärretty, että sanoma Jeesuksesta on Jeesuksen itsensä antaman tehtävänannon mukaan tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina. Ajatus on hieno – itse asiassa ennenkuulumaton – ja siksi Jeesuksen sanoma jokaisen ihmisen äärettömästä arvosta ja yhdenvertaisuudesta muiden ihmisten kanssa lähti valloittamaan maailmaa.

Vuosikymmenten aikana olen kuitenkin ollut usein tilanteessa, jossa tätä kaikkea on rajoitettu tavalla taikka toisella. Seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus on pienoiskuva koko kirkosta. Vanhemmat ihmiset ovat sisäistäneet pukeutumis-, ulkonäkö- ja käyttäytymiskoodit, joita kirkkoon meneminen edellytti ja joidenkin mielestä edellyttää edelleen. Moni varoo vieläkin pukeutumasta kovin värikkäästi silloin, kun suuntana on pyhäkkö. Monesti olen joutunut puolustamaan nahkatakeissaan kirkkoon tulleiden oikeutta olla mukana.

Lapsiperheiden vanhemmat kokevat yhä paheksuvia katseita, jos rohkaistuvat lähtemään seurakunnan yhteiseen kokoontumiseen eläväisen jälkikasvunsa kanssa.

Kovin tumman ihonvärin kanssa on myös uskaliasta yrittää kuulua tuohon kaikkien joukkoon Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

Pappina olen myös saanut selitellä sitä, miksi jonkun ei-kristityn on sallittu tulla seurakunnan hengellisen elämän ja uskon perusasioiden äärelle. Eivätkö nämä aarteet ole tarkoitettu vain kristityille, luterilaisille suomalaisille?

Kirkko on aina rajannut kirkon eri jäsenten mahdollisuuksia päästä osallisiksi kristityille kuuluvista armon ja siunauksen välineistä. Edelleen voi löytyä pappeja, jotka eivät halua vihkiä eronneita, kastaa avoparien lapsia tai hyväksyä heitä kummeiksi. Ulkopuolelle jäävät myös ne, joiden parisuhde ei ole perinteinen miehen ja naisen suhde. Sukupuoli on määrittänyt ja määrittää mitä kirkossa voi ja saa tehdä.

Ne, jotka määrittelevät tuon ryhmän ”kaikki”, määrittelevät myös sen, kuka saa osallistua kyseisen määritelmän tekoon tai kenen mielipidettä kysytään ja kuunnellaan. Ne, jotka eivät kuulu tähän rajattuun ryhmään ”kaikki”, marginalisoidaan kaiken ulkopuolelle.

Erilaista rajaamista harjoittavat perustelevat ajatuksiaan ja ratkaisujaan ”raamatullisuudella”, sillä mitä ja miten he ovat Raamatun sanoman ymmärtäneet tai haluavat jatkaa sen ymmärryksen valossa, jonka joku joskus on Raamattua lukiessaan oivaltanut.

Tällaiseen ”raamatullisuuteen” sisältyy samalla epäluterilainen ajatus, jonka mukaan ihmisten ei pitäisi itse lukea Raamattua, koska pelkona on, että he ymmärtävät sen ”väärin”. Luther ajatteli päinvastoin. Luther halusi, että kaikki voisivat lukea Jumalan Sanaa itse omalla äidinkielellään. Siksi Raamattu piti kääntää jokaisen omalle kielelle ja siksi ihmiset piti opettaa lukemaan. Luther piti tärkeänä, että jokainen saa itse olla suoraan Jumalan ja Jumalan Sanan puhuttelussa. Luther tiesi, että Jumala puhuu eri ihmisille eri tavoin ja että aika ajoin kirkossa täytyy ottaa uusi suunta, kun on saatu uutta ymmärrystä Jumalan luomasta maailmasta sekä Jumalan viestistä meille ihmisille.

Kaikkien kirkko -ryhmä haluaa herätellä meitä testaamaan omia asenteitamme ja tapaamme ymmärtää kristinuskon sanoma omassa ajassamme. Keiden mielipiteitä ja kokemusta kirkossa kuuluu kuunnella? Ketkä saavat puhua omasta puolestaan? Keitä ovat ne ”kaikki”, joita haluat kutsua mukaan Jumalan kasvojen eteen tasavertaisina Jumalan luomina ihmisinä?

Auni Kaipia, rovasti, Urjalan seurakunnan vs. kirkkoherra, Punkalaitumen seurakunnan vt. kirkkoherra. Työtä kirkossa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta kohta 40 v.