Olen 35-vuotias väitöskirjatutkija, jolla on viiden vuoden kokemus nuorisopapin työstä Messukylän seurakunnassa. Nyt olen ehdolla seurakuntavaaleissa, jotta voin auttaa muuttamaan kirkkoa sen nuorten jäsenten näköiseksi. Seurakuntien nuoret vastuunkantajat antavat valtavan paljon itsestään seurakunnalle. Esimerkiksi rippileirien isoset ja nuorteniltojen vapaaehtoiset ovat usein aktiivisimpia toimintaan osallistuvia seurakuntalaisia. Kuitenkin heidän arvomaailmansa on erilainen kuin seurakunnan päättäjien. Hallinnolliset päätökset tehdään nimittäin valitettavan usein sen joukon ehdoilla, joka osallistuu aktiivisesti sunnuntaiaamujen jumalanpalveluksiin ja erilaisiin raamattu- tai rukouspiireihin.

Onneksemme Tampereen seurakunnissa toimii jo nyt vapaaehtoisten nuorten vaikuttajaryhmiä, jotka pystyvät antamaan oman sukupolvensa näkökulmia seurakunnallisen päätöksenteon tueksi. Haluan toimia niin, että näiden vaikuttajaryhmien ääntä kuullaan päätöksissä yhä paremmin. Vaikuttajaryhmissä mukana olevien nuorten tulee voida kokea olonsa turvallisiksi, tarvituiksi ja kuulluiksi niin seurakuntien kuin seurakuntayhtymän hallinnon keskellä. Nuorten vaikuttajaryhmien ääni on kullan arvoinen esimerkiksi kysymyksissä leirikeskusten tulevaisuudesta tai pienentyvien työntekijäresurssien jakamisesta.

Kun puhutaan seurakunnan toimintakulttuurin muuttamisesta nuorten näköiseksi, puhutaan samalla myös arvomuutoksista. Seurakuntien päätöksenteon tulee yhä vahvemmin ottaa huomioon yhdenvertaisuuteen, eettiseen ja ympäristölliseen kestävyyteen sekä avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen liittyvät teemat. Seurakunnan päättäjänä tulen edistämään kaikkien avioparien kirkollista vihkimistä, kasvisruuan lisäämistä seurakunnan toiminnassa ja yhteistyötä muiden uskontojen sekä katsomusten kanssa. Yhdenvertaisuuden teema tulee huomioida myös seurakuntien rahoittamassa lähetystyössä: seurakunnan ei tule tukea taloudellisesti sellaisia lähetysjärjestöjä, jotka vastustavat naisten pappeutta tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Muutos ei ole uhka kirkolle, vaan mahdollisuus päivittää toimintansa tälle vuosituhannelle. Historiantutkijana tiedostan, että kirkko on aina etsinyt uusia tapoja ilmaista Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Nyt on kuultava nuorempien ääntä, jotta tuo rakkaus voi tulevaisuudessa näkyä kirkkaammin.