Niemistö Riitta
50v |TkT, partiojohtaja
Kirkkovaltuusto
17
Seurakuntaneuvosto
71
Olen viisikymppinen elämäntapapartiolainen Kaukajärveltä. Tällä hetkellä ykköslippukuntani on tyttären lippukunta Tammero, jossa toimin akelana eli 7-9 -vuotiaiden ryhmänvetäjänä. Kaukapartiolainen olen ollut yli neljäkymmentä vuotta ja poikani toimii ryhmänvetäjänä Kaukapartiossa.

Pyrin nyt jo kolmannelle kaudelle seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. Näihin tehtäviin minua ajoi alunperin halu turvata partion toimintaedellytykset resurssien niukentuessa. Olenkin tuonut usein partionäkökulmaa päätöksentekoon eikä viime vuosina ole mitään partiolaisten kannalta kohtuutonta päässyt sattumaan. Messukylässä on kyllä tiloista luovuttu, mutta partiolaisille on aina löytynyt paikka jatkaa toimintaansa. Tulevalla kaudella on taas luopumisia odotettavissa, joten partiolaiset tarvitsevat puolestapuhujia joka seurakuntaan.

Kun lapset olivat pieniä, olin huolissani siitä, miten ohueksi meidän uraäitien lasten suhde seurakuntaan jää, kun lapset ovat päivähoidossa ja kirkko suuntaa toimintaa lähinnä kotihoidossa oleville lapsille. Tässä on onneksi menty parempaan suuntaan. Lapsi- ja nuorisotyö varsin pitkälle määrittelee sen, millainen suhde lapselle tai nuorelle kirkkoon syntyy, kestääkö se nuorena aikuisena lähes väistämättä tulevan katkoksen, kun elämässä on monenmoista muutosta.

Kaikkien kirkon ohjelmassa minulle tärkein lause on: ”Haluamme toimia Raamatusta nousevien ihanteidemme mukaisesti edistäen toiminnallamme yhdenvertaisuutta, erilaisuuden kunnioitusta ja avoimuutta.” Itselleni ehkä tärkein Raamatun lause on nimittäin isäni usein toistama: ”toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne” (luonnollisesti vanhan 30-luvun käännöksen mukaan). Tämä toisen ihmisen kunnoittaminen on myös partioihanteista ensimmäinen. Tapaan sudenpennuille sanoa, että tästä ei pidä ottaa liikaa paineita: tätä ihannetta vielä aikuisetkin opettelevat.

Päivätyöni teen teknologiateollisuudessa, audioalgoritminkehityksessä. Työkavereista valtaosa on miehiä ja en ole koskaan työurallani kohdannut mitään epäasiallista vähättelyä tahi mitätöintiä. Työnantajilleni ovat aina olleet moninaisuuteen liittyvät arvot tärkeitä ihan jo liiketaloudellisistakin syistä. Joskus olen miettinyt, että jos olisin lähtenyt toteuttamaan nuoruudenhaavettani lähteä opiskelemaan teologiaa, niin kokemukseni työelämästä voisi olla kovin toisenlainen. Nämä mietteet ovat saaneet minut asettumaan ehdolle juurikin Kaikkien kirkon listalle. Naiset ovat kirkossa saaneet niellä liian pitkään liian paljon kaikenlaista ikävää. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhumattakaan.