Kirkko keskellä kylää kuuluu suomalaiseen kansallismaisemaan. Työni ja koulutukseni puolesta tiedän, että kirkkojen ja muiden seurakunnan rakennusten ylläpito ei ole ilmaista. Tämä on ollut minulle yksi syy olla kirkollisveron maksaja, kulttuurihistoriaa pitää vaalia ja hoitaa järkevästi. Turhista neliöistä pitää tinkiä, mutta toiminnalle pitää turvata toimivat, monikäyttöiset tilat. Kestävä kehitys, energiaa säästävät hankkeet ja luomakunnan suojeleminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Partiolaisten toimintaedellytykset seurakunnissa pitää turvata, kolot ja leirikeskukset luovat tärkeät raamit toiminnalle. Kaikki päätökset pitäisi tehdä toiminnan näkökulmasta; lapset, nuoret ja diakoniatyö etusijalla.
Seurakunnalla on valtava merkitys arvojohtajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tätä pitää vaalia ja tuoda toimintaa näkyväksi. Talous ja päätöksenteko pitää olla läpinäkyvää ja avointa. Minun mielestäni ihanteellinen seurakunta on suvaitsevainen, lämmin ja avoin kaikille. Minulle on tärkeää, että kirkko ei ole poliittinen eikä sitoudu esim. naispappeutta vastustaviin lähetysjärjestöihin tai herätysliikkeisiin. Haluan edistää yhdenvertaisuutta kaikin tavoin.

Kristittynä ja seurakunnan jäsenenä oleminen on minulle tärkeää myös kirkon tekemän työn vuoksi: arvostan sitä, että diakoniatyötä, lapsi- ja nuorisotyötä tehdään sydämellä, messuja, tapahtumia ja musiikkitilaisuuksia järjestetään eri aikoihin ja toimintaa kehitetään nykyaikaan sopivaksi. Edustan ehkä tyypillistä seurakunnan rivijäsentä siinä, että itse en aina ehdi osallistua, mutta on tärkeää tietää, että seurakunta tapahtumineen ja ihmisineen on minua varten silloin, kun siltä tuntuu ja tarvitsen yhteisöä ja hengellistä ravintoa.

Kirkon sisäinen jakautuminen huolettaa. Kirkon pitäisi olla kaikkien yhteinen hengellinen koti, minne mahtuu erilaisia ihmisiä. Jyrkkyys missä vaan aiheessa on hajottavaa. Lähimmäisen rakkaus ja saavutettavuus pitäisi olla keskeinen ohjenuora kaikessa toiminnassa.