Kategoria: Blogi

”MAAILMA PALAA JA TEITÄ KIINNOSTAA VAIN SEKSI!”

Julkaistu 14.11.2022

Näin kuiskasi vierustoverilleen väsyneen näköinen kirkolliskokousedustaja kuunnellessaan jotain Paavalin kirjettä siteeraavaa kollegaansa, kun tämä puhujan pöntössä kertaili jo tutuiksi tulleita käsityksiään siitä, millaisia parisuhteita kirkossa ei pidä hyväksyä. Minulle tämän kertoi se vierustoveri.

Kohta on taas seurakuntavaalit, nimittäin 20.11.2022.  Vaaleissa nyt valittavat luottamushenkilöt puolestaan valitsevat myöhemmin kirkolliskokouksen maallikkojäsenet, joten seurakuntavaaleissa äänestämällä voit vaikuttaa myös siihen, millaisen kannan koko Suomen evankelis-luterilainen kirkko jatkossa ottaa esimerkiksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiin.  Koska äänestysprosentti seurakuntavaaleissa on erittäin pieni, äänelläsi on oikeasti vaikutusta.

Tampereen ja lähialueiden seurakunnissa olevat Kaikkien kirkko -nimisen valitsijayhdistyksen ehdokkaat ovat sitä mieltä, että kirkon pitäisi vihkiä kaikki sukupuoleen katsomatta.  Jokainen meistä on sitoutunut edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, ympäristönsuojelua sekä hallinnon läpinäkyvyyttä.  Kas tässä vaaliohjelmamme: https://www.kaikkienkirkko.fi/vaaliohjelma-2022.  Jos annat äänesi Kaikkien kirkon ehdokkaalle, voit olla varma, että vaikka oma ehdokkaasi ei pääsisikään läpi, äänesi päätyy joka tapauksessa samalla tavalla ajattelevalle ehdokkaalle.

Olenhan siellä ehdolla minäkin, jatkokauden toivossa. Neljä vuotta sitten nuoren ruotsalaisen profeetan, Greta Thunbergin, puheet herättivät minussa halun olla kirkon luottamushenkilö ajatuksella, että ilmastonmuutoksen ja lajikadon hidastaminen on mitä kustannustehokkainta ennakoivaa lähimmäisenrakkaustyötä.  Jokainen asteen murto-osa, jonka voimme voittaa lämpenemiseltä ja jokainen laji, jonka pelastamme sukupuutolta, pienentää ratkaisevasti sitä kaaosta ja kärsimystä, mikä ihmiskunnalle on tulossa, kun tilaamamme valtioiden rajoista piittaamaton monikatastrofi alkaa vyöryä toden teolla. Ja kirkolla on halutessaan yllättävänkin leveät hartiat tehdä koko yhteiskuntaan vaikuttavaa ympäristönsuojelutyötä väkimääränsä, verkostojensa ja arvovaltansa ansiosta.

Jos haluamme löytää nykyajan suomalaiseen yhteiskuntaan sopivia elämänohjeita tuhansia vuosia vanhoista itämaisista kertomuksista, meidän kannattaa etsiä kirjoitusten ajatonta ydinsanomaa ja sitten omalla ajattelullamme yrittää keksiä, miten soveltaa tätä sanomaa maailmassa, jossa elämme.  Minulle Raamatun ydinsanoma löytyy Jeesuksen rakkaudellisesta suhtautumisesta kaikkiin ihmisiin, erityisesti heikkoihin ja hyljeksittyihin – sekä Hänen opetuksistaan.  Enkä nyt äkkiä muista Hänen puhuneen mitään sukupuolisuuteen tai parisuhteisiin liittyvistä asioista.  Liekö ollut kiinnostunut seksistä ylipäätään?

Jouko Mäki-Lohiluoma, liikuntatieteiden kandidaatti, muusikko

Ehdolla Harjun seurakuntaneuvostoon numerolla 36 ja Tampereen yhteiseen kirkkovaltuustoon numerolla 15 .

Kysymys yhdenvertaisuudesta jakaa kirkkoa

Julkaistu 8.11.2022

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat ovat pitkään olleet kirkossa ja sen ulkopuolella keskusteluissa esillä, välillä hyvinkin tunteikkaasti. Kirkon sisälle on syntynyt melkoisia jakolinjoja suhtautumisessa vaikkapa kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen avioliittoon. Kirkon jäsenkatoakin on selitetty kirkon nuivalla suhtautumisella yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon.

Itselleni on viime vuosina konkretisoitunut, että evankelis-luterilainen kirkko on hyvin monitahoinen ja -särmäinen instituutio. Kirkon sisällä on monia liikkeitä ja suuntia. Eri tavalla uskovat suvaitsevat yleensä toisiaan, tekevät yhteistyötä – Jumala on kaikille yksi. Mutta kun tullaan ihmisen yhdenvertaisuuteen, alkavat säilät heilua ja armo tuntuu sananakin vieraalta.

Perhe ja koti ovat kirkon toiminnan keskiössä. Onnellinen perhe ja onnellinen koti ovat kirkon ja yhteiskunnan etu. Mutta haluammeko normein määrittää, milloin onni saa asustaa kodeissa? Mielestäni kirkon pitäisi mahdollistaa hyvä elämä, ei määrittää, millaista sen pitäisi olla.

Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon korostuminen viimeaikaisessa kirkollisessa keskustelussa herättää pohtimaan ongelmien suhteellisuutta: Jos me suhtautuisimme samalla intensiteetillä köyhyyteen, huono-osaisuuteen, kurjuuteen ja yksinäisyyteen ympärillämme ja tekisimme työtä asiaintilan korjaamiseksi, olisi meillä monta onnetonta ihmistä vähemmän. Kun Euroopassa soditaan, maailmalla nähdään nälkää, kansoja riistetään ja sorretaan, niin onko kohtuullista, että tärkeämpää meille on torjua kahden ihmisen onni.

Armo on hieno sana ja sillä on tärkeä merkitys Raamatussa ja uskossamme. Armo kantaa.    

Juha Ruotsalainen

Kirjoittaja on pian 65-vuotias tamperelainen diplomi-insinööri, Hhj-kurssin käynyt
hallitusammattilainen ja vapaaehtoistyöntekijä. Seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston ehdokkaana hän on Tuomiokirkkoseurakunnassa.

NYT KAIKKI VAALIUURNILLE!

Julkaistu 6.11.2022

Kuulutko kirkkoon, mutta et koe sitä läheiseksi? Haluaisitko vaikuttaa siihen, mitä seurakunta kotikaupungissasi lapsille tai vanhuksille tarjoaa? Vai oletko mieluummin hiljainen veronmaksaja, joka antaa taustalla oman panoksensa arvostamalleen työlle?

Jos mikään näistä osuu sinuun, nyt on aika olla aktiivinen. Tällä viikolla (eli viikolla 45) on seurakuntavaalien ennakkoäänestys, varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 20.11. Silloin valitaan päättäjät seurakuntiin tulevaksi nelivuotiskaudeksi. Olitpa aktiivinen tai passiivinen kirkon jäsen, olet täysivaltainen.  Toivon että äänestät. Jokainen ääni on yhtä arvokas ja jokaisella on oikeus vaikuttaa.

Vain pieni osa kirkon jäsenistä käyttää äänioikeuttaan. Se on sääli, sillä tällä hetkellä kirkon päättävissä elimissä vanhakantainen vähemmistö on yliedustettuna. Olisi tärkeää, että mahdollisimman moni tavallinen seurakuntalainen äänestäisi, jotta kirkossa tehtävät päätökset edustaisivat enemmistön kantaa ja kirkosta tulisi jäsentensä näköinen. Nyt valitaan paikalliset päättäjät, mutta he ovat avainasemassa myös koko kirkon linjanvetojen suhteen, koska he pääsevät valitsemaan edustajia kirkolliskokoukseen, ”kirkon eduskuntaan”.

Jos kaipaat kirkkoon enemmän inhimillisyyttä, avaraa uskontulkintaa, suvaitsevaisuutta ja moderneja toimintamalleja – äänestä!

Tampereella toimitetaan samalla kertaa kaksi vaalia eli valitaan edustajat sekä seurakuntaneuvostoihin (oranssilla vaalilipulla) että yhteiseen kirkkovaltuustoon (valkoisella lipulla). Täällä on viisi seurakuntaa, jotka muodostavat yhdessä seurakuntayhtymän. Kullakin seurakunnalla on oma seurakuntaneuvosto, joka päättää toiminnan suuntaviivoista ja valitsee uudet työntekijät seurakuntaan. Seurakuntayhtymässä ylintä valtaa käyttää yhteinen kirkkovaltuusto, johon valitaan 51 jäsentä. Se päättää isoista yhteisistä toimintalinjoista, kuten kiinteistöstrategiasta, taloudesta ja henkilöstön määrästä.

Kuluvalla vaalikaudella me Kaikkien kirkon edustajat olemme painottaneet ympäristö- ja tasa-arvoasioita seurakuntayhtymän päätöksissä. Aloitteemme kasvisruokailun suosimisesta tai ympäristöasiantuntijan virasta eivät sellaisenaan vielä menneet läpi, mutta pieniä askeleita oikeaan suuntaan on otettu. Itse olen kokenut tärkeimpinä vaikutusmahdollisuuksina seurakunnan työntekijävalinnat sekä kirkolliskokousedustajan vaalin.

Haluamme jatkaa työtä avoimen, ympäristöä ja jokaista ihmistä kunnioittavan kirkon puolesta Tampereella. Äänestämällä voit auttaa meitä tässä.

Paula-Maria Lehtipuu

Kirjoittaja on nuorisolääkäri, joka on ehdolla Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostoon sekä yhteiseen kirkkovaltuustoon

Ihmisen ikävä toisen luo

Julkaistu 1.11.2022

Jo luomiskertomuksessa todetaan, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Niinpä Luoja luo puolison, miehelle vaimon.

Jaakobille ei mikä tahansa puoliso kelpaa. Hän haluaa Raakelin. Mutta miehellä on omat miehiset tarpeensa: lapsia syntyy kahden vaimon ja kahden orjattaren kanssa eikä Daavidin poika ole Raakelin jälkeläinen. 

Saarnaaja toteaa, että kahden on parempi kuin yhden eikä kolmisäikeinen lanka helposti katkea. Sanovat, että se kolmas säie olisi Jumalan siunaus.

Paavali kyllä soisi kaikkien olevan hänenlaisiaan sinkkuja ja omistautuvan evankeliumille. Kanssaihmisiä tarkkailtuaan hän toteaa kuitenkin: ”Parempi naida kuin palaa”.

Kun Raamatun tekstejä kirjoitettiin, yhdyntään liittyi aina mahdollisuus raskaudesta. Raskaana olevan turvana oli perhe ja suku. 

Miehen vastuulla oli huolehtia heikommistaan: lapsista, vanhuksista ja pienten lasten äideistä. Jos mies kuoli ennenaikaisesti, vastuu siirtyi veljelle. Veljen tehtäväksi saattoi jäädä jopa leskelle pojan siittäminen.

Maailma on muuttunut. Jeesuksen opetusta ja esimerkkiä seuraten heikoimmista huolehtiminen on siirtynyt pikku hiljaa kirkon ja maallisen yhteiskunnan vastuulle.. Ehkäisy on kehittynyt niin, että yhdynnästä pystyy nauttimaan ilman pelkoa raskaudesta, ja vastaavasti lääketiede ja turvallisuusajattelu niin, että lapsikuolleisuus on matala.

Vaikka vuodet ovat vierineet ja maailma on muuttunut, yksi ei ole muuttunut: ihminen kaipaa yhä rinnalleen puolisoa. Vain harva meistä on Paavalin kaltainen, työlleen omistautunut, onnellinen sinkku.

Moni ei kuitenkaan avioidu. Lasten asema ei ole kiinni vanhempien suhteen statuksesta. Jossain kohdassa moni kuitenkin alkaa pohtia, miten asiat hoituvat, kun ikää tulee ja vanhuus vaivaa.

Moni suuntaakin juristin puheille, josko jokin sopimus olisi hyvä. Tuttu perhejuristi kertoi, että kun erilaisia pariturvia on mietitty, niin usein helpoin ratkaisu on  avioliittosopimus.

Suomalainen yhteiskunta ei kysy puolisoiden sukupuolta. Avioliitto on mahdollinen kaikenlaisille aikuisille pareille. Saarnaajan mainitseman kolmannen säikeen, Jumalan siunauksen, kirkko virallisesti suo vain heteropareille. 

Tälle kirkon nihkeydelle ei ole nyky-yhteiskunnassa mitään perustetta. Jeesus ei paljon avioliitoista puhunut, mutta aviolliseen uskollisuuteen hän kehotti. Jumalan siunaus omalta osaltaan vahvistaa liittoa ja tuo puolisoille turvaa niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Aina kuolemaan asti.

Riitta Niemistö

Kirjoittaja on 50-vuotias tekniikan tohtori, joka tekee päivätyönään algoritminkehitystä teknologiateollisuudessa. Illat ja viikonloput menevät partiossa, usein lasten kanssa; joskus myös puoliso uskaltautuu mukaan. Kirjat ja lukeminen ovat myös rakkaita, puolison kanssa yhteisiä harrastuksia. Seurakuntavaaleissa kirjoittaja on ehdolla Messukylässä.

Onko maallistuminen kirkon loppu vai siemen uuteen avaraan kirkkoon?
Julkaistu 18.11.2022

Kehtaatko kertoa käyväsi kirkossa? Hengellinen elämä kohtaa ajassamme vastustusta.  Valistuksen lahjana meille annettu vapaus uskoa korkeampaan voimaan on kääntymässä vaatimukseksi rakentaa yhteiskuntaa, joka on vapautettu kaikesta hengellisyydestä. Hengellisyyden harjoitus halutaan erottaa ja piilottaa muusta yhteiskunnasta.

Kirkko on tehnyt sekularismin leviämisen helpoksi.  Se on menettänyt arvovaltaansa antamalla usein ristiriitaisia viestejä tärkeistä sosiaalieettisistä kysymyksistä.  Vain harva kirkon jäsen on jaksanut kaivaa esiin sen avaran ja suvaitsevaisen uskon, jota kirkon valtavirta jo julistaa.  Yhä useampi kirkon jäsen jää ulkokehälle. Ja heidän hämmennyksensä kasvaa.

Sanotaan, että Suomen luterilainen kirkko on moniääninen. Tämä ei ole aivan totta. Olemme aikanaan hyvin palvelleen evankelis-luterilaisen yhtenäiskulttuurin vankeja, eikä uusille uskon tulkinnoille helposti anneta tilaa. Tämän ajan ihmisten ajattelu on kuitenkin toisenlaista kuin vanhan maailman kylissä. Auktoriteettien aika on ohi. Kaikki tieto maailmasta ei enää tule kirkon kautta. Yhteiskunta on muuttunut moniääniseksi. Mutta kirkko ei ole.

Kirkossa eletään vielä sitkeästi yhtenäiskulttuurin loppuhenkosia. Näemme jatkuvaa vääntöä yksittäisistä opillisista kysymyksistä, jossa väittelyssä äänekäs konservatiivinen siipi näyttää olevan voitolla. Tämän vuoksi toisella tavalla ajattelevat ihmiset, joilla monilla olisi suuri hengellinen kaipaus, jättävät kirkon.

Kirkon julkisuuskuva on pienen konservatiivisen joukon panttivankina. Ja kirkko näivettyy.

Lähtijöille ei ole tihkunut tietoa kirkon sisältä nousevasta avarasta ja suvaitsevaisesta uskon tulkinnasta ja hengellisen elämän mallista. Tuomasmessuissa, hiljaisuuden messuissa ja monissa rukoushetkissä energiaa ei tarvitse käyttää yhteisen pappeuden tai seksuaalisen tasa-arvon saamiseksi kirkkoon. Nämä asiat ovat jo itsestään selvyyksiä. Luterilainen teologiamme on jo nyt osoittanut voimansa elää ajassa ja kykynsä tulkita Jumalan sanaa tämän päivän ihmisten tarpeista käsin.

Miksi perinteinen kapea uskon tulkinta edelleen syrjäyttää avaramman hengellisen näkemyksen? Näyttää siltä, että Jeesusta tärkeämmäksi opettajaksi on nostettu Herran apostoli Paavali. Hänen kirjeitään luetaan kirjainta ja pilkkua myöten. Ratkaisua vaikkapa aikamme suuriin sosiaalieettisiin kysymyksiin ei haeta Jeesukselta vaan hänen apostoliltaan. Sanotaan, että kysymys on Raamatun arvovallasta. Kysymys on kuitenkin maailmankuvasta. Paavalin aikaan ja sen ajan tietämykseen perustuvia tulkintoja ei sanakeskeisen uskon tulkinnan mukaisesti saisi muuttaa piiruakaan.

Tässä tilanteessa uskon syvin olemus ei helposti välity ulkopuolella oleville. Usko ei ole tiettyjen väitteiden totena pitämistä vaan elävän Jumalan kanssa yhteyteen antautumista. Hänen voimassaan elämme ja uudistumme. Tämä omakohtainen oivallus näyttää puuttuvan joiltakin kirkon konservatiiveilta. Ja tietenkin se puuttuu kirkkoa mitätöiviltä ”filosofeilta”.

Saisiko perinteisen Raamatun tulkinnan rinnalle nousta avarampi, tämän ajan ihmisten maailmankuvaa tukeva tulkinta? Voisivatko nämä elää rinnakkain ilman jatkuvaa arvovaltakiistaa ja keskinäisiä harhaoppisyytöksiä? Voisivatko uudistusten jarruttajat viimein antaa tilaa uudenlaiselle kirkolliselle elämälle? Avara kirkko on jo valtavirtaa, vaikkei moni sitä vielä tiedäkään.

Jarmo Rautiainen

Kirjoittaja on 68-vuotias kolmannen sektorin järjestöaktiivi Tampellasta, joka toimii vapaaehtoisena Avoimessa kirkossa ja Tuomasmessussa. Seurakuntavaaleissa hän on ehdokkaana Tuomiokirkkoseurakunnasta.