Sukupuolikiintiöiden aika on ohi
Julkaistu 5.2.2023
Kun seurakuntavaalit on käyty, käydään toiset vaalit. Sopuvaalit. Sovitaan, miten paikat yhteisessä kirkkoneuvostossa, johtokunnissa, asiantuntijaryhmissä, toimikunnissa ja jopa seurakuntayhtymän omistamien taloyhtiöiden hallituksissa jaetaan. Näistä ei tietenkään ole mikään pakko sopia, mutta yleensä sopimalla saadaan parhaiten poliittisia voimasuhteita vastaava tulos.
Kun paikkoja jaetaan, ei riitä, että löytyy erinomainen ehdokas oikeasta ryhmästä. Myös juridisella sukupuolella on väliä. Kun koko ajan isompi ja isompi osa valituista on naisia, tasa-arvolakia onkin alettu kutsua myös miestensuojasäännökseksi.
Väistämättä sitä miettii, että onko aika ajanut jo sukupuolikiintiöistä ohi. Valtakunnanpolitiikassakaan ei johtajan sukupuoli ole iso asia. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ongelmat liittyvät jo ihan muihin asioihin kuin niihin, mitä ratkomaan sukupuolikiintiöt luotiin. Joka lomakkeessa alkaa olla sukupuolta kysyttäessä myös vaihtoehdot muu ja en kerro.
Partiotyttöliike oli aikoinaan yksi edelläkävijä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymyksissä. Tyttö- ja poikaliikkeet yhdistyivät reilut 50 vuotta sitten, vuonna 1972. Tuolloin luotiin hyvin selkeät rakenteet varmistamaan, että tyttöjen ja poikien ääni kuului yhdenvertaisesti. Erityinen yksityiskohta oli, että kolkkajohtajina toimineita naisia, tyypillisesti poikien äitejä, ei tyttöliikkeen vaatimuksesta laskettu tyttöjen edustajiksi.
Olin viidentoista, kun tasa-arvolaki kiintiöineen säädettiin. Mietin nuorena jatkuvaa parkua siitä, miten vaikeaa oli löytää kumpaakin sukupuolta vähintään 40 prosenttia. Partiolaisilla on kaikissa päätöksentekoelimissä sukupuolet tasan. Niin Hämeen Partiolaisten kuin Tampereen Partiolaisten hallituksissa piti olla yhtä monta tyttöä ja poikaa. Puheenjohtajaksi valittiin vuorotellen tyttö tai poika.
Kun 2000-luvulla valtaosa partiolippukunnista alkoi olla yhteislippukuntia, erillisjärjestöjen sopima järjestely tuntui aikansa eläneeltä. Lähinnä kaupungeissa on vanhoja, perinteikkäitä erillislippukuntia, mutta muuten hallinnossa on kaikista kiintiöistä luovuttu.
Seurakuntaneuvoston valmisteluryhmää valittaessa kysymys tasa-arvolaista nousi myös esiin. Meillä Messukylässä on on16-päisessä seurakuntaneuvostossa ylipäätään vain neljä miestä kolmessa ryhmässä; kahdesta ryhmästä meni läpi vain naisia. Tasa-arvolakia tiukasti tulkittaessa viisihenkiseen valmisteluryhmän jäsenistä kumpaakin juridista sukupuolta pitäisi valita vähintään kaksi. Eli vähintään puolet miehistä tai vähintään joka seitsemäs nainen.
Ennen tasa-arvolakia olisi hyvinkin saattanut käydä, että valmisteluryhmään olisi valittu kaikki seurakuntaneuvoston miehet. Varmasti olisi löytynyt selittäjiä todistamaan, miten nämä miehet nyt vain ovat paras valinta. Tällaisia puheita ja käytäntöjä torppaamaan tasa-arvolaki aikoinaan säädettiin.
Tasa-arvolaista päättää eduskunta. Odottelen tässä, josko eduskunnasta löytyisi poliittista rohkeutta toteamaan, että kiintiöt ovat täyttäneet tehtävänsä ja niiden kategorisesta soveltamisesta voidaan luopua. Luulen, etten näe tämän tapahtuvan, mutta ehkäpä lapseni näkevät.
Riitta Niemistö
Kirjoittaja on viisikymppinen kolmannen kauden luottamushenkilö ja elämäntapapartiolainen Messukylän seurakunnasta