Pystymetsästä ehdolle?
Tehdään aikahyppy neljän vuoden taakse kesään 2022. Valtakunnallinen mainonta seurakuntavaaleihin ehdolle lähtemisestä saavutti myös minut ja googlailin puolikiinnostuneena asiaa aina välillä. Edustin varsin tavallista tarinaa: riparin jälkeen isoseksi, mutta opiskelut toisessa kaupungissa etäännyttivät seurakunnan toiminnasta. Kuitenkin 2022 vaalien alla asuin jälleen pysyvästi Tampereella.
Kiireinen arki ja haaveet toiselle puolelle kaupunkia muuttamisesta veivät alkusyksynä mennessään, ja siksi venytin päätöstäni ehdolle lähtemisestäni ihan viime hetkiin. Ihan niin viime tippaa en muille suosittele, jotta ehdokaspaperit ehtii toimittaa ja käytännön asiat sujuvat rauhassa.
En tuntenut listan kokoavia ihmisiä. En tuntenut yhtäkään oman seurakuntani toista ehdokasta. En ollut seurakunnassa vapaaehtoistehtävissä enkä tiennyt kirkollisen päätöksenteon rakenteita kovinkaan hyvin. En ollut partiolainen, en kuulunut Tuomas-yhteisöön, Uuteen Versoon tai mihinkään muuhunkaan. Tiesin, että Tampereella on kaksi äänestystä, missä olla ehdolla. Kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston erot päätöksentekoeliminä eivät olleet minulle kovinkaan selviä, minkä vuoksi oli aika helppoa valita molemmat, kun kerran ehdolle lähti.
Matka on ollut upea. Löysin omasta valtuustoryhmästäni yhteisön, jossa kannatellaan, keskustellaan, ollaan eri mieltä ja samaa mieltä, nauretaan, kehitytään ja kehitetään. Meitä yhdistää halu tehdä kirkosta kaikkien, ei vain tiettyjen harvojen, kirkko. Asettuessani ehdolle minulle oli selvää, mikä listani tulee olemaan, sen verran kesägooglailuni oli auttanut. Ehdokkaana ja äänestäjänä on hyvä löytää omien arvojen mukainen valinta. Minua puhuttelee silti samaan aikaan se, että meidän ryhmämme ei ole sitoutunut päivänpolitiikassa yhden puolueen taakse, vaan yhteisistä arvoista huolimatta listamme on puoluepoliittisesti sitoutumaton.
Ja miten minulle sitten kävi? Pääsin yhteiseen kirkkovaltuustoon ja seurakuntaneuvostoon sellaisilla äänimäärillä, että muutkin kuin muutama tuttava äänestivät minua. Esittely ja vaalikone riittivät pitkälle. Muutto toiselle puolelle kaupunkia koitti pari vuotta myöhemmin, minkä vuoksi jouduin luopumaan paikoistani. Sain jatkaa kasvatuksen asiantuntijaryhmässä ja vuosiksi 2025-2026 sain ryhmäni yhden paikan yhteisessä kirkkoneuvostossa, jonne valitaan ryhmien esityksien mukaan. Olen oppinut valtavasti ja saanut mielekkäitä kokemuksia. Ja mikä tietysti upeinta: tutustunut hienoihin tyyppeihin ja saanut avartaa ajatteluani ja oppia toisilta. Olen paljon innostuneempi kirkon hallinnosta ja luottamustehtävistäni kuin ehdolle asettuessani, vaikka raskaita hetkiä ja pitkiä kokouksia on matkan varrelle osunutkin.
Kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston tulisi edustaa seurakunnan jäseniä kokonaisuudessaan. Siksi on arvokasta ja tärkeää, että mukana olisi erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista. Oma raamattupiiri tai kahvikerho eivät ole välttämättömiä tai tarpeellisia vapaaehtoistöitä pohjaksi demokraattiselle päätöksenteolle. Seurakunnan jäsenyys ja jonkinlaiset ajatukset kehittämisestä ovat täysin riittäviä. Vaikka tuntuisi, ettei tiedä tarpeeksi tai käy kirkossa tarpeeksi tai ole tarpeeksi seurakuntalainen, niin vakuutan: kyllä sinä olet ja ehdokkuus kannattaa ja kantaa!
Kirjoittaja Tarja Työläjärvi