Onko kirkossa turvallinen olo?

Julkaistu 26.9.2022

Jyhkeä kivikirkko seisoo edessäni. Ovi on auki, mutta mietin, uskallanko astua siitä sisään. Osaanko toimia, niin kuin tässä kirkossa pitää? Miten minuun tullaan suhtautumaan? Kirkon kynnys tuntuu korkealta.

Samaan aikaan sisällä istuu se porukka, joka on tottunut siellä vuosikymmenet käymään. Heille tilanne on tuttu ja turvallinen.

Käännyn pois ja istun läheiselle puistonpenkille haaveilemaan. Voisipa edes kirkko olla turvallinen paikka meille kaikille tässä turvattomassa maailmassa. Voisinpa luottaa siihen, että tulen nähdyksi ja arvostetuksi sellaisena kuin olen. Ajatuksiini nousee mielikuva keitaasta aavikon keskellä. Sitä minä kaipaisin. Turvallista paikkaa, jossa voisi hengähtää kiireisen arjen keskellä yhdessä muiden kanssa ja kokea yhteyttä Jumalaan.

Miten tuosta jyhkeästä kivikirkosta tulisi keidas? Yksi askel olisi turvallisemman tilan ohjeistusten luominen niille tilaisuuksille, joita kirkossa järjestetään. Turvallisemman tilan ohjeistuksissa määritellään, millaisia toimintatapoja toisiltamme odotamme ja mitä tehdään, jos joku toimii toisin kuin on yhdessä sovittu.

Kun tiedän, että toiminnan järjestäjät pyrkivät huomioimaan sen, millaiset asiat uhkaavat minun turvallisuuden tunnettani ja millaiset sitä tukevat, niin minun ei tarvitse turhaan jännittää ja stressata. Kun osallistuminen ei ole suorittamista ja uskovaisen rooliin ahtautumista, niin voin huoletta hengähtää ja palautua.

Millaiset asiat tekevät tai tekisivät kirkosta keitaan sinulle?

Riku Karppinen

Kirjoittaja on Tuomiokirkkoseurakunnan Kaikkien kirkko -ryhmän seurakuntavaaliehdokas ja työkseen pyrkii edistämään hengellisten ja uskonnollistaustaisten sateenkaari-ihmisten hyvinvointia.