Luottamushenkilönä seurakunnassa

Julkaistu 31.5.2022

Eli miksi seurakuntavaalit ovat niin tärkeät

Luottamushenkilönä toimimisen olen kokenut hyvin mielekkäänä. Silti ensikohtaaminen toiminnan arjen kanssa voi tuntua tylsältä ja joskus henkisesti raskaalta. Kirkollisissa luottamustoimissa käsitellään paljon rutiiniasioita. Kokemukseni Tampereelta on, että kokoukset on valmisteltu huolella. Kokousmateriaalinivaskaa selatessa voikin olla vaikea nähdä, mihin pitäisi kiinnittää huomionsa. Luottamushenkilön tehtävä on olla se ulkopuolinen silmäpari, joka tarkistaa, ettei mitään hätiköityä tehdä ja että ajankohtaisiin haasteisiin oikeasti tartutaan.

Harmillisinta luottamushenkilön urallani on ollut kokemus luottamuspulasta kokouksissa. Pienistä eleistä olen silloin tällöin ymmärtänyt, etten olisi aivan oikea kristitty. Milloin syynä on raamatullisuuteni luonne, milloin se, etten tahdo väheksyä milloin mitäkin uutta ”hömpötystä”, joka liittyy luomakunnan varjelemiseen, kristittyjen yhdenvertaisuuteen tai yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Omaksi tavakseni reagoida on tullut se, että olen nostanut tällaiset kokemukseni heti pöydälle, vaikka se tuokin punan poskelle ja vie yhteistä aikaa. Hiljaisuus ja ilmatilan antaminen vähättelevälle puheelle ei ole (enää) minulle mahdollista.

Kaikesta tästä huolimatta työ on ollut mielekästä. Minulle on tärkeää tuoda esiin kristittyjen moninaisuutta. Samalla luottamushenkilönä toimiessa seurakunnasta ja kirkosta on tullut oma. Niin outoa kuin se onkin, jopa hengellinen elämä saa kokoustamisesta uutta puhtia. On hienoa olla järjestämässä seurakuntien toimintaa – maallikkojatkumossa, toivon sanomaa viemässä, jo 2000 vuoden ajan. Toista tällaista organisaatiota maailmassa ei ole.

On toki luottamushenkilöllä valtaakin. Se tulee esiin erityisesti henkilövalinnoissa: Keitä valitaan diakoneiksi, papeiksi, kirkkoherroiksi? Valinnat määräävät seurakuntien suuntaa vuosiksi eteenpäin, ja siksi ei ole yhdentekevää, ketkä ovat mukana valintoja valmistelemassa ja tekemässä. Valintatyöryhmien koostumusten tulisi vastata mahdollisimman hyvin luottamuselimen kokonaisuutta, eikä saisi käydä niin, että suurin ryhmä sanelee valinnat.

Henkilövalinnoista tärkeimpiä ovat kirkolliskokousedustajat. Harvoin ajatellaan, että koko kirkon linjan muutoksista (tai useimmin: muuttumattomuudesta) äänestetään jo seurakuntavaaleissa. Kuitenkin vain seurakuntavaaleissa valituiksi tulleet voivat äänestää kirkolliskokousvaaleissa. On tärkeä puhua tästä kaikille edes hiukan kirkollisista asioista kiinnostuneille ja näin motivoida heitä äänestämään.

Kirkollisissa piireissä on yleensä käynyt niin, että joukossa konservatiivisuus tiivistyy: kirkolliskokouksen jäsenet eivät suinkaan edusta kirkon jäsenten keskimääräisiä kantoja. Tähän pitää saada muutos, ja siksi olen (näissäkin) seurakuntavaaleissa ehdokkaana – sananmukaisesti – periaatteellisista syistä.

Kirjoittaja on Ville Vuolanto, historian yliopistonlehtori ja Tampereen Eteläisen seurakunnan jäsen (sekä seurakuntaneuvoston, yhteisen kirkkovaltuuston sekä yhteisen kirkkoneuvoston varajäsen).