Luonto, työntö ja kirkko

Julkaistu 9.6.2022

Katsotaanpa sanaa ”luonto”.  Sehän näyttäisi olevan luoda -verbistä johdettu substantiivi, joka tarkoittaa sitä kokonaisuutta, joka tuli, kun luotiin. Samaan tapaan kuin esim. ”työntö” tulee siitä, kun työnnetään. Vaikkapa kuulaa.

Näin ollen sanan ”luonto” voi ajatella olevan myös lausujansa uskon ilmaus, joillakin konkreettinen, valtaosalla varmaan enemmän tai vähemmän vertauskuvannollinen.

Sana pitää tietenkin sisällään myös itsensä ihmisen.  Siksi puhuisin mieluummin ”luonnon” kuin ”ympäristön” suojelusta. Ympäristösuojelusta puhuttaessa voi harhautua ajattelemaan, että ihminen olisi jotenkin erillään muusta ympärillään olevasta, vaikka oikeasti sisällymme luontoon ja luontoa on meidän sisällämme. Me vedämme keuhkoihimme kasvien meille tekemää happea. Me nielemme mahalaukkuumme muita elollisia olentoja: kasveja, eläimiä tai sieniä, jotka eivät ole kasveja eivätkä eläimiä. Ravinnonsaantimme ei onnistuisi ilman symbioosissa kanssamme eläviä suolistobakteereja, joita meissä on enemmän kuin omia solujamme. Ja eläähän meissä monenlaisia muitakin pieniä luontokappaleita, esimerkiksi harmittomia talipunkkeja tai joskus vähän harmillisiakin matoja sun muita vipeltäjiä.

Kirkon piirissä nähdään luonnonsuojelu enimmäkseen tärkeänä, mutta joskus kuulee sanottavan, että vähempikin riittäisi ja kirkon pitäisi keskittyä vain omaan ydintoimintaansa. Minusta on outo ajatus, että luonnonsuojelu ei muka olisi jokaisen yhteiskunnallisen toimijan ydintoimintaa. Varsinkin kirkon, koska Jeesuksen esimerkin mukaisesti meidän pitäisi rakastaa muita ihmisiä, etenkin heikoimpia.  Jokaiselle tieteen saavutuksiin vähänkin uskovalle pitäisi jo olla selvää, millaista kaaosta, kurjuutta, nälänhätää ja väkivaltaa koko ihmiskunnalle on lähiaikoina luvassa, jos yhä jatkamme talouskasvun asettamista konkreettisten luonnonsuojelutoimenpiteiden edelle.  Looginen johtopäätös olisi ymmärtää, että luonnonsuojelu on juuri nyt kustannustehokkainta ennakoivaa lähimmäisenrakkaustyötä, mitä kuvitella saattaa.

Kirkolla on ehkä yllättävänkin leveät hartiat tehdä luonnonsuojelutyötä. Jäsenkadosta huolimatta meitä on yhä paljon, meillä on yhä rahaa ja laajat kansainväliset verkostot.  Ja meillä on yhä arvovaltaa, jolla vaikuttaa muihin yhteiskunnallisiin toimijoihin. Kannustan jokaista luonnon ystävää ryhtymään ehdokkaaksi tulevissa seurakuntavaaleissa leventääksemme hartioitamme entisestään.  Alhaisen äänestysprosentin vuoksi läpi pääsemisen mahdollisuudet ovat hyvät.

Kun luonto pelastuu, myös ihminen pelastuu.

Jouko Mäki-Lohiluoma, lauluntekijä, muusikko; jäsenenä Harjun seurakuntaneuvostossa, Tampereen seurakuntayhtymän kirkkovaltuustossa sekä Tampereen seurakuntien ympäristötoimikunnassa.