Julkaistu 13.4.2022
Joukossa autuaitten vai sen ulkopuolella
Kirjassaan Kerettiläisen käsikirja vuodelta 2015 Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki kirjoittaa seuraavaa: ”Vaikka varsinainen gnostilainen kristinuskon tulkinta ei ole enää pitkiin aikoihin vaikuttanut missään muodossa, jotkin sen piirteet ovat edelleen voimissaan. Kaikkein elinvoimaisin lienee gnostilainen tapa jakaa kirkkokansa eritasoisiin uskovaisiin ja vilpitön usko siihen, että tosiuskovaisilla on Jumalasta parempaa tietoa kuin tapakristityillä, täysin suruttomista nyt puhumattakaan. Tällainen jako vuohiin, lampaisiin ja sikoihin ei tosin ole varsinaisesti gnostilaisuutta, sitä esiintyy runsaasti myös kokonaan toisenlaisista teologisista lähtökohdista.”
Valistunut arvaus on, että oppinut päätoimittaja tarkoittaa mm. pietismiä ja evankelikaalisuutta.
Pietismissä usko on ratkaisukeskeistä
Luterilaisen puhdasoppisuuden vastareaktiona syntyi Saksassa 1600-luvulla liikehdintä, jota kutsutaan nimellä pietismi. Puhdasoppista luterilaisuutta pidettiin liian teoreettisena ja oikealle hengelliselle elämälle vieraana. Tärkeäksi pietismissä tuli henkilökohtaisen uskonratkaisun tekeminen. Lopulta siinä etäännyttiin Katekismuksen opetuksesta niin pitkälle, että hylättiin ajatus kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Uskosta tuli ratkaisukeskeistä. Usko ei ollut kasteen lahja, eikä kasteessa lahjaksi saatu usko ollut pelastuksen takuu. Oikean kristityn piti tulla uskoon ja uudestisyntyä Pyhän Hengen kasteessa. Kirkkoon syntyi erillinen uskovien seurakunta, johon kuulumisen todistivat korkeat moraaliset vaatimukset.
Pietismin tarkoitus oli elvyttää hengellistä elämää ja virvoittaa aneemisen akateemiseksi koettua luterilaisuutta. Sen vaikutus oli kuitenkin päinvastainen. Joidenkin kohdalla hengenelämä varmaan elpyi, mutta toiset kokivat kristityn riman nousseen liian korkealle. Pietismi tuli näin samalla vauhdittaneeksi maallistumista.
Pietismin vaikutuksesta syntyivät myös Suomen neljä perinteistä herätysliikettä. Tänä päivänä ne ovat pitkälti institutionaalistuneet ja kirkollistuneet – ja siten kesyyntyneet. Teräviä kannanottoja kuullaan enää näiden liikkeiden konservatiivisilta siiviltä. Ristiriitoja aiheuttavia kysymyksiä ovat yhä suhde naisten pappeuteen ja kysymys tasa-arvoisesta avioliitosta.
Evankelismissa pitää syntyä uudelleen
Evankelikalismi on protestanttisten kirkkojen piirissä vaikuttava kristillinen liike, jonka lähtökohdat ovat reformoidussa anabaptismissa ja eurooppalaisessa, osin anglikaanisessa puritanismissa. Varsinaisesti evankelikalismi syntyi Yhdysvalloissa Suuren herätyksen aikoihin. Se kehittyi huippuunsa kiistoissa, jotka johtuivat evoluution ja kreationismin (eli luomisopin) välisestä oletetusta ristiriidasta.
Evankelikalismia käytetään yhteisnimityksenä henkilökohtaista uskonratkaisua korostavalle liikehdinnälle, jota voidaan kutsua myös evankelioivaksi herätyskristillisyydeksi. Suomessa evankelikaalisuus on alkanut vaikuttaa merkittävästi viime sotien jälkeen. Luterilaisen kirkon sisällä liikkeestä on käytetty nimeä viides herätysliike tai uuspietismi. Pietismiin viittaava uuspietismi on hämäävän virheellinen ja vanhakantainen nimitys evankelikaaliselle kristillisyydelle. Liikkeiden taustalla on erilainen teologinen pohja ja historiallinen kehitys.
Evankelikaalisuus tähtää opetuksessaan kristillisen elämän virkistämiseen ja ihmisten saattamiseen uskovaisiksi uudestisyntymisen kautta. Amerikassa evankelikaalisia kristittyjä kutsutaan usein nimityksellä Born again Christian. Vain uudestisyntyneet eli uskoon tulleet kristityt ovat oikeita kristittyjä, jotka muodostavat uskovien seurakunnan. Oikeasta uskosta seuraa korkeampi moraali ja pelastusvarmuus.
Seurauksena on, että monet itseään kristittyinä pitävät seurakuntalaiset eivät tunnista itseään ja uskonkäsitystään evankelikaalisten kristittyjen puheista. Vain evankelikaalisesti ajattelevat kristityt ovat aitoja kristittyjä. He kuitenkin sulkevat toisin ajattelevia kristittyjä uskon ulkopuolelle omimalla kristityn nimen itselleen. Tavallinen maallikkokristitty voi kokea olevansa riittämätön kuuluakseen tuohon kristittyjen joukkoon.
Katekismuksen mukaan usko on kasteessa saatu lahja
Toisenlaisen käsityksen uskosta ja pelastuksesta voi saada ihan vain Katekismusta lukemalla. Sen mukaan usko on kasteen lahja. Kasteen liitto ja armo tukee horjuvaa ja heikkoa uskoa. Uudestisyntyminenkin tapahtuu jo kasteen yhteydessä.
”Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin. […] Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta.” (Katekismus)
Kreikankielisessä Uudessa testamentissa käytetään sanaa, joka tarkoittaa autuas tai ikuisesti onnellinen. Sanaa käytettiin tilasta, jossa saa olla Jumalan yhteydessä. Kun jokin asia on yliluonnollinen, ei sitä tarvitse rationaalisesti ymmärtää. Pitää vain toivoa.
Jarno Parviola
Uskonnon lehtori, oppikirjailija
Eteläisen seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen
Yhteisen kirkkoneuvoston jäsen
Yhteisen kirkkovaltuuston varajäsen